Lankahelvetin tarina

Lankahelvetti-blogin ensimmäinen postaus on kirjoitettu helmikuussa 2013, mutta Lankahelvetti sai oikeastaan tarinalleen alun jo syksyllä 2011.


Lapsena vihasin "rättikässää"!
Olen aina ollut enemmän ja vähemmän DIY-henkinen tyyppi, tykkäsin askarrella paljon jo pienempänä.  Koulussa "tyttöjen kässä" ei napannut lainkaan, inhosin kaikkea lankaan ja ompelukoneisiin liittyvää. Tykkäsin tuunailla kaikkea, mutta olen aina ollut vähän hätähousu-tyyppinen ja vasta viime vuosina olen oikeasti oppinut sitä kuuluisaa kärsivällisyyttä. Vietin peruskouluvuodet ystäväni kanssa ainoina tyttöinä puukässässä poikien kanssa.

Miten mie sitten innostuin lankoihin?


Muistelen kun teini-ikäisenä säärystimet oli muotia ja halusin neuloa semmoiset. Äitini yritti opettaa miuta neulomaan. Hän naureskelee asialle vieläkin; että miten siitä pikkutytöstä tulikin tälläinen pahasti kässäpsykoosiin, langoille ja villasukille miltein elämänsä omistanut tyyppi?
Äitini otti miut syliinsä ja yritti kädestä pitäen näyttää miten se silmukka syntyy. Eihän siitä tullut mitään, puikot kirjaimellisesti kuulema lensi seinään ja siihen jäi se harjoittelu. Itse en muista kovin tarkkaan, mutta muistan vaan, äidin kanssa ei sujunut. Vietin tuolloin myös paljon viikonloppuja mummolassa ja mummo oli kova käsityöihminen ollut aina, hän sitten sai kuin saikin miut oppimaan neulomisen! Syy oli ehkä se, että mummolle ei viittinyt kiukutella turhia. Muistan, että ekat omat säärystimet mitkä neuloin olivat semmoiset metsänvihreät - en tykännyt yhtään siitä väristä mutta silloin ei ollut muuta lankaa saatavana.

Olen nämä neulonut joskus vuonna 2011 muistaakseni. Tein ne ystävälleni lahjaksi. Hän vielä uskollisesti taisi käyttää näitä vuoteen 2015 vaikka olin jo tehnyt paremmat tilalle ;) Näistä löytyy oma postauskin täältä


Sen jälkeen käsityöharrastus jatkoi säännöllisen epäsäännöllisenä. En osannut neuloa kuin niitä säärystimiä tai sitten sileää neuletta. Langoista tai niiden laaduista en vaan ymmärtänyt mitään. Valikoin langat aina hinnan ja värin mukaan. Sitä miun ikuista inhokkia akryyliäkin tuli hamstrattua alkuaikuina paljon, kun en ymmärtänyt paremman päälle ;)

Sairastuminen
Viimeisen sysäyksen neuleintoon oli miun sairastuminen. Sairastuin vuonna 2011 vakavasti 23-vuotiaana. Vietin kokonaisen kevään ja kesän sairaana ja sairaalassa välillä useamman viikon jaksojakin. Sairastan harvinaista vaskuliittia; tarkemmin granutomaloottista polyangiittia (ent. wegenerin granutomaloosi), joka on verisuonisairaus. Itse oireilin kovalla tulehdustilalla, kuumetta oli jatkuvasti yli 39, keuhkoihini kasvoi granuloomia, jotka painoivat selän hermoja ja aiheuttivat kipuja. Kävin läpi sairaalajakson ja keuhkoleikkauksen. Menetin peruskuntoni aikalailla kokonaan tuon kesän aikana ja kun vihdoin diagnoosi syntyi niin pääsin kotiin vuoden sairaslomalapun ja vahvan solusalpaaja ja kortisonilääkityksen kera. Koko elämä meni tavallaan uusiksi, suurin osa silloisista kavereista hävisi elämästäni ja piti miettiä että mitäs nyt. Mutta koen sairastumiseni silti tänä päivänä onnenpotkuna - ilman sitä en olisi nyt tässä kirjoittamassa Lankahelvetistä. Tänä päivänä vaskuliittini on suht aloillaan ja joudun käymään kontrolleissa puolen vuoden välein. Lääkkeitä joudun syömään varmaan koko loppuelämäni, mutta olen jo sinut sen asian kanssa. :)

Villasukkaneuloosi
Rupesin neulomaan sairaslomalla, kun piti keksiä jotain tekemistä. Ensin neuloin säärystimiä ja mitä osasin ja askartelin paljon. Viimeisen sysäyksen villasukkiin oli se, kun mummon alzheimer oli mennyt siihen pisteeseen, ettei mummo enää osannut neuloa. Äitini ei ole kovin käsityöhenkinen ja miulla oli krooninen villasukkapula. Ystäväni Sanna sitten opetti miut kädestä pitäen miten se kantapää ja villasukka oikein neulotaan. Muistan ja naureskellaan asialle vieläkin; kun en ymmärtänyt helpointakaan sukkaohjetta novitan lehdestä niin ystäväni oli niin ihana, että post it-lapuille kirjotti semmoisen for dummies-ohjeen, josta sitten opettelin. Muistan, että niitä lappuja oli neljä ja olin liimannut ne olkkarin pöytään ja kirosin mennessään, että hitto en opi ikinä. Noh, opin kuin opinkin ja nyt olen tässä - tekemässä villasukkia työkseni.

Tässä muutama kuva vanhalta instagram-tililtäni. Kuvat vuosilta 2011-2013.

Sen jälkeen kun opin neulomaan villasukan silloin kuutisen vuotta sitten niin on oikeasti varmaan sormilla laskettava määrä päiviä jolloin en olisi neulonut, tai tehnyt jotain neuleisiin liittymää. Se vei tosiaan mennessään. Alkuun postailin kuvia facebookki-sivulle, mutta kun totesin, että haluisin laittaa ne kaikki johonkin yhteen järkevään paikkaan niin perustin blogin. Lankahelvetti syntyi avopuolisoni suusta kun lankaintoilu alkoi ja lankaa löytyi jokanurkasta; "Meillä on kauhee lankahelvetti!" Lankahelvetin nimi on siis oikeasti sarkastinen vitsi, mutta blogin nimenä se jää helposti mieleen kun ei ole kovin tavanomainen. Mie nään itse Lankahelvetin pinkkinä väripilkkuna, sateenkaaria ja hattaraa ja yksisarvisia. Miun se kuuluisa happy place. Helvetti voi olla myös hyvä asia ;)

Kirjoittelin ahkeraan blogia ja kasvatin yleisöä. Nyt kun selaan vanhoja postauksia niin ihmettelen kyllä miten kukaan on jaksanut ruveta seuraamaan miuta, kuvat ovat kauheita, enkä ymmärtänyt neuleiden viimeistelystä mitään. Netistä sai hirmuisesti pontta käsityöharrastukseen, opiskelin uutta, opettelin helppoja sukkamalleja, tutustuin eri lankamateriaaleihin ja edelleen tuntuu, että jokapäivä tulee jotain uutta. Olin mukana paikallisen lankakaupan tapahtumissa ja pääsin kuntoutusaikana sinne harjoitteluunkin muutamaksi viikoksi. Pyöröpuikon Tinna oli se ihminen, joka kannusti miuta kouluun opiskelemaan käsityötä ammatikseni ja nyt olen tässä. Kiitos Tinna, jos luet tätä. Muistan vieläkin ne sanat ja arvostan suuresti niitä mahdollisuuksia ja apuja, mitä olen saanut siulta tässä vuosien varrella. <3

Neulonnan myötä olen myös löytänyt ihania ihmisiä ympärilleni ja löytänyt ihan oikeita ystäviä elämääni kuten Sinin, Jonnan, Tiinan.. ja monen muun kanssa on tullut tutuiksi vuosien varrella! Olen myöskin tartuttanut käsityöintoni vanhoihin ystäviini, kuten Katiin, joka pitää omaa blogiaan.


Tänä päivänä ja tulevaisuudessa
Pääsin opiskelemaan käsityöntekijän ammattitutkintoa 2016 syksyllä. Halusin neuloa ammatikseni ja ansaita sillä elantoni jonain päivänä, joten oli milteen itsestään selvää, kun en ole ohjeita kirjoittelevaa neuletyyppiä niin neulominen pitää saada rivakammaksi, jotta voisin saada siitä järkevää palkkaa joskus. Opettelin neulomaan neulekoneella. Liityin mukaan Osuuskunta Vuoksen Taitajiin ja nyt syksyllä 2017 avasin pienen sukkapuotini etsyyn. Minun olisi määrä valmistua toukokuussa jos kaikki menee vaan niinkuin pitää.

Olen ollut mukana paikallisissa myyntitapahtumissa ja nyt tulevaisuudessakin suunnitteilla on monta kivaa juttua. Tarkoituksenani on jatkaa blogia entiseen malliin; kirjoittelen valmistuneista töistä - siitä mikä on Lankahelvetin tarkoitus ollut alkujaan, valmistan omaa pientä mallistoa myyntiin ja teen yhteistyötä eri tahojen kanssa. Toivon, että pystyisin elämään täysipäiväisesti Lankahelvetillä. Siihen vielä on vähän matkaa, mutta maailma - täältä tullaan!

Kiitos, jos jaksoit lukea tänne asti. Jätä kommentti, jos opit miusta jotain uutta! 

Olen valoittanut elämääni täällä ennenkin, mutta koetin nyt saada kaikki jotenkin järkevässä järjestyksessä tänne!

27 kommenttia

  1. Sairaus oli minulle uutta. Hyvä kirjoitus ��

    VastaaPoista
  2. Sinnikkyydellä kohti haaveita. Sivustoasi olen seurannut jo useamman vuoden. Myötätuulta tulevaisuuteesi toivoen <3

    VastaaPoista
  3. sairaus oli uutta itsellekin.

    Sinnikkyys kyllä on palkittu. Ja aivan ihanaa on lukea tuo kehityskaari. Sinä olet hyvä esimerkki, että kyllä voi oppia, jos ei anna periksi ja harjoittelulla - vielä kerran harjoittelua, mennään voittoon.

    Tykkään värikkyydestäsi.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Oon muistaakseni jossain sivulauseessa siitä puhunu, mutta kun ei se niin "paljon vaivaa" tänä päivänä ja on osa arkea niin ei oo tullut höpistyä, mutta Lankahelvetin syntyyn se oli vaikuttavin tekijä :D

      Poista
  4. Opiskeluistasi olisi joskus mukava kuulla lisää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon siitä täällä joskus kirjoitellutkin, voisin joskus avata aihetta enemmänkin :)

      Poista
  5. Ihana, kun jaoit tarinaasi. Kaikkea hyvää sukkataipaleelle ❤️

    VastaaPoista
  6. Sulla ihan blogi �� ja huippu tarina. Mä kyllä ihailen sun sinnikkyyttä ��ihanaa syksyä ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitit varmaan kevättä? mutta kyllähä se syksykin sieltä joskus tulee! :D Mutta kiitos <3

      Poista
  7. Sulla ihan blogi :) ja huippu tarina. Mä kyllä ihailen sun sinnikkyyttä :) ihanaa syksyä :)

    VastaaPoista
  8. Ihanaa,että olet löytänyt käsitöiden kautta iloa elämään ja tehnyt siitä vielä työnkin. Tykkään sun sukkamalleista ja värisilmästä.

    VastaaPoista
  9. Olipa sattuma että juuri tänään instastoryn innoittamana tulin blogiasi lukemaan.. Miehelläni on Wegener eli voit vain kuvitella, kun mies sairastaa niin... Ja vielä kun itselläni on erittäin vaikea CRPS ni välillä on kuin hakkais päätä seinään.. Silloin on aina hyvä hetki selailla lankakauppoja ��

    Kaikkea hyvää sinulle ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, tsemppiä sinne. <3 onneksi wegener on useimmiten sairaus minkä kanssa pystyy elämään ja sen useimmiten saa remissioon. Tsemppiä teille ja kiva kun tulit kurkkaamaan!

      Poista
  10. Miehellä on näkökyky hyvin heikko tuon takia nykyisin.. Naureskellaan että mun pitäis alkaa piirtääpiirtään sarjakuvaa Sokko ja Rampa seikkailee.. Ajatuksena se että sokea pukkaa pyörätuolipotilasta on aika hervoton :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aa, enpäs oo kuullu ennen et se näköönki vaikuttaa, mut verenkierrossahan se on, niin kaikkeenhan se voi :/

      Poista
    2. Juu, kummasti se vaan elää omaa elämäänsä..

      Poista
  11. Pitkästä aikaa kävin blogiasi lukemassa. Silloin alkuaikoina olin säännöllinen lukija. Paljon muistinkin siitä, miten blogisi tarina on mennyt.
    Rentoa sunnuntaita ja myötätuulta sinulle ja blogillesi!

    VastaaPoista
  12. Enemmän ja vähemmän jo jokusen aikaan olen sun blogia lukenu ja facenkin puolella seuraillut, mukava silti lukea mistä kaikki on lähteny. Tsemppiä ja menestystä tulevaan =)

    VastaaPoista
  13. Kiva kuulla tarinasi, kiitos että jaoit sen. 😊 Ssiraudesta ei ollut mullakaan tietoa. Omaat erittäin hienon ja reippaan asenteen, joka varmasti vie vielä pitkälle. Tsemppiä tulevaan! 😊

    VastaaPoista
  14. Ihana tarina, ihailtava sisukkuus sinulla!
    Lankahelvetti, sana jolla herra Alzheimer kuvailisi huonettani!

    VastaaPoista
  15. Nimetön
    Googlailin sukkaohjetta neulekoneelle ja satuin blogiisi. Luin tarinasi. Sinnikkyytesi on kyllä ihailtavaa, kun huomioi sairautesikin. Nyt annoit kyllä sellaista potkua koneneulontaan, että pukinkonttiin alkaa tulla tavaraa...(laiskuus vaivaa). Tsemppiä SINULLE ja pää pystyyn KÄSITYÖNTAITAJA. +++

    VastaaPoista
  16. Hieno tositarina. Onnea ja menestystä!

    VastaaPoista