Syy ja selvitys

Moni ihmettelee käsityö-innostusta. Miten ja miksi ihmiset jaksaa päivästä toiseen vaan neuloa ja ylipäätään nyhrätä langan kanssa? Asiasta on muutama artikkelikin julkaistu ja allekirjoitan ne täysin.

"Käsitöitä tehdessä ihminen saa käydä läpi ajatuksiaan ja kokea onnistumisen tunteita. Kädentaitojen harjoittaminen voi olla sosiaalinen tapahtuma, tai voimaannuttava henkilökohtainen kokemus.
– Lahjaa virkatessa tekijä käy läpi ihmissuhdettaan kyseiseen henkilöön. Lapsenlapselle valmistuvat sukat valmistavat samalla ihmistä tulevaan isoäitiyteen, tai – isyyteen, kertoo käsityötieteen professori Sinikka Pöllänen Itä-Suomen yliopistosta Savonlinnan kampukselta. Pöllänen on tutkinut omassa työssään käsitöiden terapeuttista vaikutusta." Ylen artikkelista Neulo sukka, voi paremmin
Olen harrastanut käsitöitä ahkerasti puolitoista vuotta, ahkeralla tarkoitan lähes päivittäistä tekemistä ja tuunaamista, siltikin suurinosa miun villasukista on ystäviltä saatuja ja ehkä kolme paria on tänä ainaka valmistunut omaan jalkaan. Neulon ja virkkaan pääosin ystäville, kavereille ja perheelle. Haluan ilahduttaa ja oon aina ollut sitä mieltä, että käsintehtylahja on parasta mitä voi toisella antaa (ja saada). Kun suunnittelen jotakin käsityötä, niin aikalailla yleensä tiedän sille jo saajan tehdessä, yksi tai kaksi paria on syntyny niin, että ne ovat jääneet "varastoon" odottamaan ottajaansa.
Kun hyvä ystäväni vuosi sitten sai vauvan, virkkasin vauvapeiton mummoruuduista. Nyt tuo pieni poika täyttää huomenna vuoden ja pitihän sitä jotenkin muistaa, poika sai pöllön, jonka jo viime viikolla esittelinkin. Nyt posti oli vienyt Nukkupöllösen perille ja voi sitä riemua, mikä jo kuvista välittyy - tässä on se syy, miksi niin rakastan tehdä käsillä <3


Kiitos kuvista Johanna J. <3

9 kommenttia

  1. Ihana kirjoitus ja niin totta kaikki tuo! Lahjoiksi teen minäkin tai omille muksuille. Tätä aihetta voisi joskus omassakin blogissa pohtia :).

    VastaaPoista
  2. Suloinen pöllö! ja kyllähän tuota usein kysellään, että kuin jaksat ja kehtaat käsitöitä tehdä, mutta on se vaan niin iso nautinto! Ja se että saa itse jotein konkreettista aikaiseksi, etenkin kuin oma työ ei ole sellaista että siinä näkisi sen työntuloksen konkreettisesti.

    VastaaPoista
  3. Voi että, toinen on niin ihastunut pöllöön! Enkä ihmettele, se on aivan ihana! <3

    VastaaPoista
  4. Ihanaa käsitöiden tuomaa iloa kuvista välittyy! :) Tekstisi, sekä lainatun, että omasi, voisin minäkin täysin allekirjoittaa! Antamisen ilo ja hymy käsityön saajan kasvoilla on niitä asioita, miksi sitä jaksaa näiden silmukoiden kanssa näpertää, vaikka vastaan tulisi sata vastoinkäymistä ja vaikka työ ei ihan heti onnistuisikaan! :) Myös se uuden oppiminen ja onnistumisen kokemus on niitä asioita, jotka antavat tässä harrastuksessa paljon!

    VastaaPoista
  5. Minä tuota pöllöä jo ihastelin tuolla fb:n puolella. Olet kyllä taitava tekijä. Hyvin kirjoitettu, samaa mieltä minäkin. Olen paljon vanhempi kuin sinä ja työttömänä. Käsitöitä olen tehnyt pienestä asti. Kun lapset oli pieniä, niin ei ehtinyt paljon neuletta käsiin ottaa, mutta nyt taas ehtii. Tämä tietokone vaan vie liikaa aikaa neulomiselta.

    VastaaPoista
  6. Sinun snysi ilmoitautuu olen saanut osoite tietosi ja tutkin sivujasi juuri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva homma!! :) toivottavasti viihdyt :) odotan innolla yhteydenottoa ja paketteja! ;)

      Poista
  7. <3 valloittavia, molemmat! Ja juuri eilen sain rakkaalta mieheltäni kuulla, että neulomiseni on pakkomielteistä... jaa, ehkä tai sitten ei!

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.