Olen nyt ihan intopinkeenä opetellut sitä kirjoneuletta. Eihän se tosiaan olekaa niin vaikeaa kun olin sitä pelännyt olevan.


Ystäväni on raskaamman metallinystävä ja olin ihaillut näitä sukkia Ravelryssä. Ohje oli vaan norjaksi. Pienen googlettelun jälkeen selvisi, että on julkaistu suomeksi käännettynä sukkakirja, jossa oli mm. nämä Let's rock-sukat. Laitoin kustantajalle viestiä josko voisin saada arvostelukappaleen ja pian posti toikin kirjan - Jorid Linvikin Sukkakirjan. Jorid Linvik on norjalainen neuloja ja bloggaaja, jolta on pian tulossa myös lapaskirja käännettynä :)



Otin puikoille heti nämä rokkisukat ja listasin kirjasta monta sukkaparia to do-listalle. Kirjassa on pääsääntöisesti kirjoneuleohjeita, mutta muutamia perussukkamallejakin löytyi. Törmäsin kirjassa mm. venäläiseen kantapäähän, josta en ollut ennen kuullukkaan. Aina sitä vaan oppii uutta! Kirjassa oli paljon ohjeita myös lasten sukkiin ja ohjeet oli helppo muuttaa isommiksi. Ainut mikä miuta kirjassa vähän häiritsi, että kaikki sukkien kuvat eivät välttämättä olleetkaan seuraavalla sivulla kuten perinteisissä ohjekirjoissa vaan saattoi joutua selaamaan useammankin sivun, jotta löysi mätsäävän ohjeen ja kuvan. Muuten tykkäsin hirmuisesti ja kirjassa oli niin perinteisiä kirjoneuleohjeita norjalaisittain sekä sitten tälläisiä vähän erikoisempia. Toinen suosikkini kirjasta oli lehmäsukat, jotka näkyivät kannessa.

Näissä sukissakin oli vähän erikoisesti toteutettu kantapää, joten fiksasin sen mieleiseksi ja päädyin tekemään tiimalasikantapään. :) Enkä ole muuten koskaan neulonut puikoilla näin vikkelästi fingerin vahvuista sukkalankaa! Kirjoneule tosiaan tekee neuleen työstämisestä mukamas jotenkin joutuisampaa, kun seuraa kuviota eikä vaan tuskaisena ajattele, että vielä niiiiiiin paljon kantapäähän tai kavennuksiin. Helppo huijata itseään!