Köröttelin keskiviikkona Helsinkiin. Sain koulusta vähän vapaata, meillä olisi ollut tiedossa verkostoitumista ja vuorovaikutusta, mutta kun lupasin ahkerana tyttönä vuorovaikuttaa ja verkostoitua Nikolai II -laivalla Helsingissä muiden kässäbloggaajien ja itse Puikkomaisteri Tiina Kaarelan kanssa niin sain pikemminkin käskyn lähteä, kuin jättäisi menemättä.
Sain siis kunnian olla mukana Puikkomaisterin 2. kirjan kutsuvierasjulkaisutilaisuudessa. Sain samaisen kutsun myös edellisen kirjan bileisiin, mutta estyin ja harmitti
Mutta jos puhutaan itse kirjasta. Olen vasta alkanut sisäistää kirjoneulejuttuja, mutta valehtelematta Puikkomaisterin kirjat ovat paraatipaikalla miun kässäkirjastossa. Jo ihan pelkästään sen takia, koska niissä on kiistatta parhaimmat kuvat! Tiedättekö, mikään ei oo ärsyttävämpää kuin neulekirjassa tai ohjeessa oleva epäselvä kuva! Ainakin mie oon niin urpo, että kuvan pitää olla selkeä ja mahdollisen kuvion pitää olla siinä tyyliin niin, että silmukatki voisi laskea pelkästä kuvastakin. En omaa semmoista hahmoituskykyä, että osaisin kuvitella vaan ohjeen perusteella mitä siitä tulee valmiina. Tiinan kirjoissa ei ole tätä ongelmaa. Toinen iso plussa tulee väreistä. Rakastan tuota Tiinan värimaailmaa - liekö meissä Lappeenrannan likoissa on jotain samaa - tuo värirakkaus! Miksi neuleen pitäisi aina olla harmaata? Pyh! Tämäkään kirja ei ole ihan aloittelijoille, mutta ehdottomasti kaikki on mahdollista - Tiinakin tunnusti neuloneensa ensimmäiset lapaset sitten kouluaikojen vasta muutama vuosi takaperin!
Omiksi suosikeiksi nousi mallit Natalia (ihan vaan koska ainaoikeinneule on <3 ), Tuomo ja Henna. Ja totta, kuten on juoruttu, niin kirjassa ei varsinaisia lapasia ole kovin montaa, mutta ihania käsineitä kaikki. Ravelrystä löytyy koko kirja ja sen mallit, käykää sieltä ihastelemassa!
Jäämme odottamaan seuraavaa kirjaa, joka kuulema on pipo-kirja. Leikittelimme myös ajatuksella isommasta kirjasarjasta ja mikä olisi sitten piposta seuraava - mie laittaisin panokseni huiveille, mitäs veikkaatte? :) Helsingissä starttaa myös elokuun aikana Puikkomaisterin neulebaari, joten etenkin siellä suunnalla asustelevat pitäkäähän korvat höröllä!
Kiitos läsnäolosta ja tästä kauniista kirjoituksesta. Voin vakuuttaa, että huivikirjaan en ryhdy. Siihen ei riitä vieläkään kärsivällisyys. Huiveja voin kyllä neuloa, mutta suunnittelemaan en ryhdy. Semminkin, kun maailmassa – jopa Suomessa – on ihan ylivoimaisia huivinikkareita.
VastaaPoistaNever say never vai miten se oli ;) Kiitos vielä juhlista :)
PoistaHuivikirja nimenä on jo varattu, kun Veera Välimäki sen vasta julkaisi. Kivoja malleja näyttäisi kirjassa olevan. Pitänee hankkia sukkakirjan kaveriksi. Kiusallisinta on ollut, kun kivalla mallilla on ärsyttävän ihmisen nimi.
PoistaKuka jaksaa pillastua mistäkin ;) Huivikirja kyllä on, mutta Puikkomaisterin Huivikirja olisi käsittääkseni jo kokonaan toinen, jos esimerkiksi sukkasanaa ei saisi käyttää niin olisi varmaan hirveän vaikea keksiä miljoonille eri sukkakirjoille nimeä :D
PoistaVarmasti oli mukava tilaisuus ja kannatti istua se 6,5 tuntia...
VastaaPoistaKirja vaikuttaa mielenkiintoiselta ja näin siitä kauniita malleja.
Tuo pitäis hankkia omaankin käsityökirjastoon!
VastaaPoista