Long time no see - vai miten se oli. Viime päivityksestä niinkään ei oo aikaa, mutta näitä instagram-kuvia ja muita kuulumisia on viimeeksi vaihdettu kesäkuussa. Mihin aika menee? Miusta tuntui, ettei kesään ollut lainkaan vaan hypättiin keväästä syksyyn. Viime vuosina olen huomannut olevani enemmän syksyihmisiä, ehkä se vanhentuminen tekee tepposia. Nautin kynttilöistä parvekkeella, villasukista, olemisesta ja suht lämpimistä illoista.

Viime viikkoihin on mahtunut paljon. Aloitin vuoden mittaisen palkkatyön, on tehty koirahömpöttelyitä ja neuloskeltukin. Ensimmäisenä isona juttuna voisin mainita, että meillä ei ole enää pientä koiranpentua - vaan se on vaihtunut pieneen termiittiin, joka ottaa hampaisiinsa lankakerät, heti jos silmä välttää, haukkuu välillä turhanpäiväistä ja tykkää nukkua mamman mahanpäällä hellyydenkipeyksissään. Tyyne on tosiaan jo 6,5kk vanha ja viime viikolla oli eka oikea eläinlääkärikäynti (rokotuksia ei lasketa). Tyyneltä jouduttiin poistamaan kaikki 4 kulmahammasta anestesian alaisena ja luoja kun jännitti kovin. Koirat on miun karvaisia lapsia ja kaikki kaikessa, ja nukutuksessa on aina riskinsä. Kaikki meni kuitenkin tosi hyvin jännittämisestä huolimatta ja Lilokin sai yhden vapaaillan tuosta riekkujasta, kun oli unelias koko loppuillan lekurilta tullessa.

Toinen tärkeä koirahömpötys oli Porvoon koiranäyttely. En laske itseäni "näyttelyihmiseksi", mutta silloin tällöin on ihan mukava käydä. Viimeeksi virallisissa näyttelyissä on käyty viitisen vuotta sitten, mutta nyt kun Lilo keväällä täytti 8 vuotta ja siirtyin näin ollen veteraaniluokkaan kilpailemaan niin ajattelin, että miksei voisi näissä lähinäyttelyissä pyörähtää. Sunnuntain saldo olikin sitten loistava ja yliodotusten - Lilo oli rotunsa paras veteraani. Porvoon koiranäyttelystä sai valita pokaalin tilalle hienot kahvikupit, jotka ovat Porvoolaisen Kultakeramiikan valmistamat. Pokaalit turhaan keräävät vain pölyä, joten ajattelin, että kahvimukeille on enemmän käyttöä :)

Näyttelystä löytyi myös uudet ihkut nahkahihnat tytöille. Näille karvaturrikoille kun ei ole oikein järkeä ostella blingbling-pantoja, niin onneksi hihnoissa on valinnan varaa. Ostopäätökseen vaikutti myös se, että ne ovat suomalaista käsityötä Hollolan nahkapajalta. Voin suositella lämpimästi. Nuo nahkahihnat kestävät näillä todennäköisesti koko eliniän, joten kyllä niistä raaski maksaakin.

Tässä vielä virallinen posetuskuva Lilosta sunnuntailta. Lilo nauttii näyttelyistä ja huomiosta, oli ihan omassa elementissään siellä. :)


Keskeneräisiä töitäkin on saatu aikaiseksi. Jotain valmistakin on, mutta flunssan vuoksi en ole kerennyt niitä kuvailemaan. Valmiit työt nähdään täällä todennäkösesti ensi viikosta, mutta tästä pientä esimakua. Pyöröpuikkoon oli tullut uutta Katian Darling-sukkalankaa, joka on muuten sama kuin aikaisempi Darling, mutta vain paksumpaa. Ihan uutta suosikkia siitä tuskin tulee, mutta tähän asti ihan hauskaa neulottavaa.


Ja tämän viikon ylläri oli Lankamaailmasta saatu posti. Kirjoittelin tänne jokuaika sitten miten pahasti petyin Viking Raggen-lankaan. Sain alkuviikosta sähköpostiä lankamaailman markkinointipääliköltä, joka oli eksynyt blogiini. Hän tarjosi kokeiltavaksi toisenlaisia heiltä saatavia lankoja ja kuka nyt ilmaisesta langasta kieltäytyy. ;) Posti toi eilen ison kasan lankaa ja ihanasti olivat osanneet valita miun näköiset väritkin - selkeästi on blogiani tavattu aiemminkin, kun osui niin nappiin. Näistä olisi nyt tarkoitus neuloskella jotain ja tehdä analyysia tännekin. Haluan vaan esin saada nämä miljoonat keskeneräiset valmiiksi, ennenkuin aloittelen mitään uutta. :)

Kysymys kuuluukin, oletteko te neuloneet näistä langoista mitään? Oisko teillä ideaa tai mielipidettä mitä tykkäsitte? :)