Alan pikkuhiljaa oikeasti tykätä ohuista langoista. Pari kolme vuottahan siihen meni, kun vihdoin tajuaa, että maailma on pullollaa ihania ohuita lankoja, käsinvärjättyjä ihanuuksia, joita on oikeasti kiva neuloa.


Päätin vihdoin antautua Louhittaren luolan lankoihin. Niistä kuullut paljon, mutta harmitti kun sitä ei ole saatavilla kivijalkamyymälöissä täällä Lappeenrannassa. Netistä uuden langan tilaaminen on itelleni vähän semmonen möh -juttu, haluisin mieluusti ensin hypistellä ja katsella, usein kuvatkin vääristävät värejä paljon. Uskaltauduin kumminkin tilaamaan Snurresta Väinämöistä. Tovin olen metsästänyt sitä täydellistä harmaansävyistä ohutta lankaa niin päädyin sitten Väinömöiseen. Myin joku aika sitten nelisen kiloa lankaa niin hyvällä omalla tunnolla pistin tilaukseen tätä luksuslankaa.

Tuo Hopea-niminen sävy elää kivasti puikoilla. Muttei kumminkaan ole liian kirjava. Sukkamalliksi valikoitui vuoden 2013 Roosanauha-kuvastosta tuttu Uni-palmikkosukat, tosin hieman muokkasin ohjetta, kun jalkaterään ei toiselle puikolle tullut ohjeen mukaan lainkaan nurjia silmukoita ensin ensimmäistä palmikkoa ja mielestäni se olisi ilman nurjaa silmukkaa näyttänyt vähän typerältä. Kokeilin samalla pitkästä aikaa ristiinvahvistettua kantapäätä, joka osoittautuikin ihan hauskaksi vaihteluksi sen tavallisen vahvistetun rinnalle.