Taistelin eilen kolmisen tuntia patenttineuloksen kanssa. Äitini toivoi joululahjaksi tuubihuivia ja netti on pullollaan kaikkia ihania patenttineulehuiveja. Ei muuta kuin opettelemaan. Netistä löytyi monta eri tapaa tehdä tuota patenttia ja se tuottikin sitten päänvaivaa. Vaikka neulos itsessään on käsittämättömän helppo, niin alku oli tosi kankea. Oli vaikea ymmärtää ne ekat kierrokset, mutta sitten kun sei sai sujumaan niin kai tuosta vielä joskus huivi valmistuu :)
Patenttineule siis on kummaltakin puolen samannäköinen ja muistuttaa kovasti 1o 1n-neulosta, mutta nurjia ei tehdä lainkaan vaan kikkaillaan langankierron ja noston kanssa. Patentilla saaa näyttävän, yksinkertaisen ja muhkean neuloksen - Tykkään!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hienoa, että onnistuit! :--)
VastaaPoistajep minustakin patenttineule on ehkä kaunein tapa tehdä kaulahuivi ja tänäkin Jouluna pitäisi sillä yksi huippelis vääntää.Ongelmahan on sama rahikaisella eli patenttineuleen saa joka kerta opetella uudelleen kun sen aina ehtii unohtaa ja alku on toooosi hankala ennenkuin jujun hokaisee...
VastaaPoistaKaunista jälkeä. Onko tuota Hilettä helppo neuloa?
VastaaPoistaOnhan se suurimmaks osaks akryyliä et nihkeää mut paljon kivempi lanka kuin esimerkiksi se crystal :)
PoistaMä olen siitä crystalista neulonut ja en tykännyt yhtään :)
PoistaTäälläkin on patenttikaulaliina HIleestä tulossa. Ja alku oli kankea - ei meinannut mennä jakeluun täälläkään. En edes muista olenko koskaan ennen patenttia tehnyt (sen jälkeen kun kokeilin sen tekemistä joskus 25 vuotta sitten huonolla menestyksellä).
VastaaPoistaNyt sujuu jo hyvin ja Hile on minusta oikein mukavaa kudottavaa noinkin muoviseksi langaksi.
Patentti on kaunista ja ajatonta. Olen joskus nuoruusvuosinani tehnyt ihanan valkean patenttineuleen, mieluisin neuleeni ikinä...
VastaaPoista*
Haasteentynkää pukkaisi blogistani, käy kurkkaamassa! :o)
Mä en ole koskaan patenttia neulonut. Pitääkin pistää muistiin ja kokeilla. Sen verran mielenkiintoa herätti tämä postauksesi ja keskustelu.
Poista