Mutta mitä jäikään käteen?

Tämä vuosi on pian pulkassa, tehty, paketissa.. Aika siirtyä uuteen.

Palataan vuosi takaperin ja mietittiin mitä lupasin. Taisin luvata opiskelevani kirjoneuletta. Täytyy myöntää, että feilasin. En edes yrittänyt. :D

Lupasin aloittaa myös torkkupeiton ja joo - aloitin, mutta se jäi siihen viiteen palaan.. haha! Ehkä ensi vuonna - tosin en enää oikeastaan suuremmin edes haaveile siitä, nyt mielessä on huivit, ponchot..

Lupasin myös henkilökohtaisemmin itselleni etten tee "tilaustöitä" ja tämä piti. Tein ehkä vaan kolme paria sukkia kaverilleni pyynnöstä. Miksi päädyin siihen, oli se - kun niitä aiemmin saattoi tehdä useamminkin ja kun väänsi kymmenettä paria tennarisukkia väkisin niin koko harrastuksen perusajatus tuntui kadonneen. Ei. Ei enää. En tahdo muuttaa tätä rakasta harrastusta pakkopullaksi ja tein just semmosia kun halusin, tein valmiiksi joululahjoja jo ajoissa ja tein sukkia laatikkoon, josta niitä oli sitten helppo antaa lahjaksi kaverille jolla oli sukkapula. Aion pitää tämän lupauksen seuraavanikin vuonna, koska oli paljon kivempi tehdä just semmoisia kun halusi ja sit jos niille löytyi ottaja niin sitten löytyi :)

Grammoja neuloin tänä vuonna vähemmän, metrejä kyllä varmasti enemmän. Ihastuin ohuempiin lankoihin ja seiskaveikkaan tartuin harvemmin. Toki siitä niitä grammoja olisi saanut, mutta miusta on pikkuhiljaa kuoriutunut aikamoinen lankahifistelijä!

Vuoteen mahtui paljon. Suoritin työharjoittelun lankakauppa Pyöröpuikossa, joka avasi silmäni pienyrittäjyydestä ja vahvisti ajatusta siitä, että haluan opiskella artesaaniksi. Puodin omistaja Tinna oli (ja on edelleen) korvaamaton tsemppari ja miun neuleidoli ja mentori. Vaikka puodilla neuleillat ovat harventuneet, niin silti nautin niistä joka kerta aina yhtä paljon ja tuosta pikkukaupasta keskustan kupeessa on tullut aika tärkeä elämässäni. Harjoittelu Pyöröpuikossa loppui keväällä ja kesällä olin harjoittelussa toisessa paikkaa, joka johti vuoden mittaiseen osa-aikaiseen palkkatyöhön.

Isoimpina ja mieleenpainuvimpina neulejuttuina tänä vuonna voisin mainita Veera Välimäen suunnitteleman pop-huivin. Sitä oli kiva tehdä ja siitä tuli varsinainen ylpeyden aiheeni. Olen paatunut sukanneuloja, mutta osaan (ja uskallan) kokeilla jotain muutakin! Tunnustan olevani neulojana semmoinen, joka kangistuu vanhoihin kaavoihin ja harvemmin uskaltaa kokeilla mitään uutta. Elämässä ylipäätään oon vähän sen tyylinen, että pysyttelen mielummin niillä mukavuusalueilla kuin haastan itseäni. Joskus kumminkin on otettava härkää sarvista!

Opettelin myös neulomaan sukkaa kärjestä alkaen, mutta olen edelleen vankkumaton perinteisten tyylien kannattaja. Vaikka välillä toisen sukan-syndrooma vaivaakin.


Viime tammikuussa pääsin osallistumaan blogimiittiinkin! Laurat olivat järkänneet meille kässäbloggaajien puuhapäivän, joka oli ihan mahtava! Sittemmin sain kyllä kutsua pariinkin kässäkirjan julkkareihin ja eritoten Puikkomaisterin kirjajulkkareista poisjääminen harmitti erityisesti. Hitto kun pitää asua täällä peräkylällä! Arkisin on hankalaa irtautua töistä ja arjesta osallistuakseen iltahommeleihin.

Omalla henkilökohtaisella puolella merkittävimmät asiat viime vuodessa olivat Tyyne ja silmälasit. Sain keväällä silmälasit, joihin olenkin jo hyvin tottunut ja mielestäni jo näytänkin ihan pöljältä ilman niitä! Ei tarvitse enää siristellä!

Ja suurin juttu sitten oli Tyyne. Tyyne the kleinspitz. Tyyneä odotettiin jo vuosi sittenkin, mutta todenteolla pentukuumetta podettiin maaliskuussa, kun pikkuiset syntyivät. Vapuksi sain hakea kotiin tuon pikkutermiitin, joka nyt jaloissa nukkuu. Nyt Tyyne on jo miltein aikuisen näköinen söpö kleininarttu ja en käsitä miten tämä aika menee niin nopeesti. Koirat ovat niin hirveen iso osa meidän arkea ja elämää ja instagramin puolella se näkyykin varmasti vahvemmin kuin täällä. Jokatoinen kuva kun taitaa olla koirakuva, heh! Meidän kuningatar-Lilostakin paljastui ihan uusi puoli Tyynen tulon jälkeen, neiti rupesi leikkimään ja pehmentyi valtavasti pennun tulon jälkeen. Pieni ja pippurinen Tyyne Tynkkynen on siis tehnyt hyvää meidän koko perheelle.


Keväällä hurahdettiin geokätköilyynkin ja Katin kanssa haettiin niitä yli sata. Syksyn tultaessa harrastus vähän hyytyi, Kati aloitti opiskelut ja miulla työt, sekä myöskään pimeät illat eivät kauheesti motivoineet harrastukseen. Eiköhän myös ensi keväänä taas innostuta, vai mitä Kati? ;)

Jos summataan vuotta, niin yksi onnellisimmista vuosista. Ensinnäkään kukaan ei kuollut, kukaan ei sairastunut vakavasti ja muutenkin ihmiset ympärillä tuntuvat erityisen onnellisilta, joka tekee miut onnelliseksi. Elämässä ei tarvitse tapahtua isoja juttuja tai saada lottovoittoa, jotta voi kutsua itseään onnelliseksi. Kaikki lähtee itsestä. Mie oon niin onnellinen, että miun ympärillä on ihania ystäviä ja rakastava perhe ja kaksi ihanaa koiraa ja Wegenerin tautikin on pysytellyt suht rauhassa, mitä muuta voisinkaan toivoa? :)

Ensi vuodelle en tee lupauksia. Lupaan olla vaan ja nauttia jokapäivästä parhaani mukaan!

Onnellista uutta vuotta teillekin <3

13 kommenttia

  1. Kiva vuosi ollut sinulla. Itsekin miettinyt samaa tilaustöistä. Mutta en saa sanottu ei, kun joku pyytää. Ja totta tosiaan, hampaat irvessä niitä sitten väännetään. Usein aika tiukalla aikataululla. Ja joka kerta vannon, ettei enää... Mutta sitten taas... Kun on kuitenkin niin ihana saada neuloa jollekin :-)

    VastaaPoista
  2. Jos sattuu syntymään ylimääräisiä 39-40 koon sukkia niin mulle voi tarjota; D
    T. Se blondimpi hiekkalinnalla tavattu nainen (kera beibin joka haittaa mun neulomista ja sukat käy vähiin)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, itseasiassa taitaa olla yks tai kaks paria sukkalaatikossa, laita vaikka yvtä fbssä niin katsotaan :)

      Poista
  3. Sukkien tekeminen on kyllä mukavampaa, kun ei täydy väkisin vääntää kymmentä paria samanlaisia tilaussukkia, vaan saa neuloa juuri sitä, mitä haluaa. Otan maksimissaan "tee mulle sukat" -tilauksia, tai sitten pyydän poikaystävää valitsemaan langat omiin sukkiinsa, mikäli haluan neuloa miesten sukkia. Joululahjasukkien neulomisen ajattelin alkavana vuonna aloittaa jo tammikuussa, niin ei täydy niistäkään ottaa paineita.

    VastaaPoista
  4. Oikein mukavaa ja onnellista tulevaa vuotta <3

    Hienoja ajatuksia ja hyvin kyllä olet vuoden koonnut.

    VastaaPoista
  5. Ihana käsityövuosi sinulla takana päin. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.
    En tiennytkään, että olet myös hurahtanut geokätköilyyn. Sama ilmiö iski minuunkin kesällä...
    keväällä sitten taas uudelle innolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Se on loistoharrastus! Oottelen innoissaan jo kevät kelejä, jotta pääsee purkkijahtiin!

      Poista
  6. Kuulostaa ihanalta vuodelta! Sama ajatus onnellisuudesta on mullakin, onnea on kiva arki ♥ Ja lasit sopii sulle tosi hyvin! Ja mä oon ihan Tyynen ja Lilon fani, kuten EHKÄ olet saattanut huomata... :D

    VastaaPoista
  7. Hieno vuosi sinulla takana! Toivottavasti myös monta yhtä hienoa edessä.

    Olen itsekin tullut tulokseen, että en ota yhtään tilaustyötä riesoikseni, koska se juuri vie kaiken ilon harrastuksesta. Liian tarkat toiveet vie kaiken ilon suunnittelusta ja ideoinnista ja aikataulu aiheuttaa turhaa stressiä.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.