torstai 23. tammikuuta 2014

Tervetuloo miu työpaikalle!

Oon nyt muutaman kerran maininnut työpaikastani. Ajattelin raottaa henkilökohtaista elämääni vähän enemmän ja kertoa työpaikastani vähän enemmän. Vaikka ihan alunperin ajattelin pyhittää koko blogin vaan ja ainoastaan käsitöille, niin silti sitä jotenkin aina lipsuu sopivasti henkilökohtaisuuksiin. Mielestäni se ei ole lainkaan huono asia, miusta käsitöiden rinnalla on kiva lukea vilaisuja muiden elämään.


Mutta niin. Paikka missä oon töissä, on säätiö, joka työllistää kelan ja työkkärin tukemana pääsääntöisesti erilaisia kuntoutujia, maahanmuuttajia ja muita ihmisiä, jotka ei tavalla tai toisella ole kykeneviä ihan täyspäiväiseen työelämään. Syy miksi mie oon tuolla on se, kun sairastuin vakavasti nyt 2,5 vuotta sitten harvinaiseen verisuonisairauteen (tarkemmin ottaen vaskuliitti wegenerin granutomaloosi). Joudun sairaiteni takia syömään isoja annoksia solunsalpaajaa ja kortisonia. Nykyään sairaus ei näy päällepäin, mutta joudun käymään usein verikokeissa ja olen jatkuvasti lääkäreiden valvovan silmän alla, sillä tuo vaskuliitti ei parane ikinä. Olin noin vuoden sairaslomalla ja sen jälkeen ollaan sitten pikkuhiljaa lähdetty kuntoutumaan kohti työelämää.

Sairauteni pisti myös elämän siinä mielessä uusiksi, että jotenkin noi merkonomin hommat ei vaan enään tuntuneet kivalta. Halusin tehdä jotain mistä oikeasti tykkään, siksi päädyin tuonne. Haaveilen jonain päivänä opiskelevani artesaaniksi tai vastaavaksi ja tuolta sitä sen alan kokemusta saa. Oon ollu aina enemmä ja vähemmä semmonen Tee se itse-tyyppi, joten siksi olin niin kovin mielissäni kun tuonne pääsin. Ensimmäiset 3kk on takana ja sopimuksen piti päättyä viikko sitten, mutta pomojen toiveesta ja omasta tahdostani sain vielä jatkaa tuolla ainakin huhtikuun loppuun saakka. Noinkin lyhyessä ajassa olen kehittynyt ompelijana melkoisesti. Työvälineet, kuten teollisuuskoneet ei pelota yhtään niin paljon kuin alussa ja tykkään aika ajoin haastaa itseäni oppimaan jotain uutta. Alkuun ompelin yksinkertaisempia juttuja, nyt saan tehdä jo huomattavasti vaativampia hommia ja kädentaitooni luotetaan suhteellisen paljon.

Mutta niin. Meillä on paikanpäällä pieni myymälä, jonne me tehdään millon mitäkin. Tuolla säätiöllä on useampi työpaja, esimerkiksi verhoilu/entisöinti-palvelu, remontti- ja puutuotantopalvelu, kaiverrusta ja kudontaa. Meillä tekstiiliosastolla tehdään pääosin alihankintana kasseja eräälle Etelä-Karjalaiselle firmalle ja sitten niitä korjausompeluita, kuten ketjun vaihtoa, lahkeenlyhennystä, verho-ompelua ja muuta. Mie olen erikoistunut kasseihin.

Osa myymälää :)
Parasta kumminkin tuossa työssä on ehdottomasti se omien taitojen kehittäminen. Tykkään siitä, että värejä saa käyttää rohkeasti ja se on suotavaa. Usein paininjalan alle valitsenkin kirkkaita värejä, etenkin pinkkiä jos vain mahdollista ;) 



Miulla on töissä ns. oma työpiste. Vaikka omia nimikoituja koneita ei siellä ole, mutta "vakkareille" tulee tietenkin ne vakkarit. Nykyään yritän viimeiseen asti välttää kotikoneilla ompelua ja lompsin suoraan teollisuuskoneiden ääreen, ne on yksinkertaisesti niin käteviä! :D Välillä saa kyllä omien ompelusten kanssa kiristää hampaita ja menettää hermoja, mutta kukapa ei siihen aina välillä sortuisi. Henkilökohtaisesti vihaan kassien kulmien ompelua ja sen on huomannut myös varmasti pomot sekä työkaverit, heh!


Ja ennenkaikkea työporukka tällä hetkellä on mielestäni ihan mahtava. Oon saanut tutustua paljon uusiin ja erilaisiin ihmisiin ja jopa ystävystynyt osan kanssa. Ilmapiiri on rento ja mukava ja kaikki tulevat toistensa kanssa toimeen. Töihin on ennenkaikkea kiva mennä, eikä kertaakaan ole tämän reilun kolmen kuukauden aikana vituttanut lähteä töihin, koska tykkään tuosta paikasta niin paljon!

14 kommenttia :

  1. Se on tosi mahtava tunne, kun tekee semmosta työtä mistä tykkää. Nuo sairastelujutut ei ole kivoja, mutta son jännä kuin ne laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Miulla itellä puhkes "vain allergia", ompelutöitä en voinu enää sen jälkeen tehä koko päiväisesti. Meni useampi vuosi ennen kuin löyty taas suunta työhommissa.

    Ehottomasti kannattaa lähteä opiskelemaan lisää alaa mikä kiinnostaa! Harvemmin sitä katuu sitä, että lähtee. Useammin sitä, ettei lähde.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo pölyisyys jännitti vähän miutakin, mut ainakaan toistaseks ei oo mitään oireita tullu Wegenerin kiukutteluista :)

      Ja joo, elämä on mahdollisuuksia täynnä ja kaikki on ihan itsestä kiinni :)

      Poista
  2. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄ mie oon katteellinen sun työpaikasta =) Mutta tsemppiä sairautesi kanssa, jotenkin kaikki aina selkiintyy. Toivottavasti saat uran luoduksi valitsemallasi polulla - oli se sitten vaikka artesaani tai se merkonoooomi. <3 t. työtön tradenomi =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! sairaus ei sillee ns. enää vaivaile, mitä nyt lääkkeistä saattaa tulla pahoinvointia ja tommosta "tavallista" mihin on jo kovin tottunut :)

      Ja joo, toivon vielä, että työsuhdetta jatkettaisiin huhtikuunkin jälkeen, en taho ikinä lähtee tuolta! :D harmi vaan, että harvoin sinne työllistyy ketään vakituisesti :(

      Poista
  3. Tsemppiä täältäkin! :)
    Mäkin olin viime kesänä tollasella samanlaisella työkkärin hommelilla kutomossa. Siellä oli niin kivaa ja rakastin sitä paikkaa! Harmitti, kun piti lähteä opiskelemaan :( Mulla ei ollut ollut niin hyvää kesää vuosiin kuin tuo viime kesänä! Hyvät muistot ja pari hyvää uutta tuttavuutta sain kuitenkin matkaan mukaan :)

    VastaaPoista
  4. Minä olen tällä hetkellä työtyömille tarkoitetulla tekstiilipajalla koska elämäntilanne ei salli kokopäivätyötä .saan tehdä erinlaisia käsitöitä ja ei tarvitse olla aina kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miusta semmoset on ihan tosi hyviä juttuja! Meitä ku on monenlaisia ihmisiä erilaisin lähtökohdin. Plussana noissa on just se rytmin säilyminen elämässä, mie oon varsinainen yökukkuja muutenkin niin helposti heittää rytmit kun ei ole ns. tarkkoja rutiineja ollut ennen töitä :)

      Poista
  5. Ihanalta näyttää sun työpaikka :) Itse olin vastaavassa paikassa töissä ennen äitiyslomaa edeltävälle sairaslomalle jäämistä ja tykkäsin kyllä paikasta :) Sai tehdä asioita jotka kiinnosti, mutta toisaalta pääsi ja joutui myös haastamaan itseään :) Toivottavasti pääset vielä toteuttamaan unelmasi ammatin suhteen, tuosta varmasti on niihin apua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti vielä kysyä, että miten tuollaisen facebook-gadgetin saa blogiin? Haluaisin tuollaisen myös omaani, mutten oikein tiedä miten. Kiitos jos viitsit neuvoa :)

      Poista
    2. Kun kurkkaat tuolta banneri-postauksen kommentteista niin löydät linkin :) jos tarviit apua niin nakkaa viestiä!

      Poista
  6. Moi

    haastelen suakin
    http://villavariksenmarja.blogspot.fi/2014/01/haastemiehelle-tai-naiselle-vastaus.html

    VastaaPoista
  7. Tsemppiä sinulle, samaa sairastan.
    Bongasin sinut tuolta voihan villasukka -ryhmästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaa :O laita miulle sähköpostia jos tahdot! Mein sairaus on sen verran harvinainen, et ois kiva kuulla siu tarina :)

      Poista